Hengen peli

Aluksi

Seuraavassa esitetyt ajatukset jousiampujan "hengen pelistä" on oma yksinkertainen näkemykseni siitä, mitä henkinen valmistautuminen yksinkertaisuudessaan merkitsee. Näistä asioista ollaan yleensä "montaa mieltä" ja haluan korostaa, että seuraavassa esitetään vain erään ampujan näkemys asiasta!

Suoritus ja ajattelu


Hyvin tehty suoritus missä tahansa urheilussa koostuu muutamasta yksinkertaisesta vartalon ja lihasten liikkeestä. Jotta tämä onnistuisi, urheilijan ajatusmaailma täytyy ohjelmoida oikein ja se tapahtuu juuri henkisen valmentautumisen kautta.

Itse jousiammuntasuoritus on objektiivisesti tarkasteltuna melko yksinkertainen tapahtuma. Monet ampujat omaavat hyvän ammuntatekniikan, jos heillä on kiinnostusta ampua hyvin. Hyvät ampujat ja huiput erottaa toisistaan ainoastaan heidän suhteensa ammunnan henkiseen puoleen, joka pitää sisällään keskittymis- ja rentoutumiskyvyn sekä luottamuksen omaan ammuntaansa.

Kyky keskittyä

Keskittymiskyvyn perustana on hyvin opitun jousiammuntasuorituksen täsmällinen toistaminen. Jos mielesi alkaa vähänkään seilata muissa asioissa ammuntasuorituksen aikana, unohdat todennäköisesti jotain ja teet virheen. Hyvä konsti aloittaa keskittymiskyvyn parantaminen on henkilökohtaisen tarkastuslistan tekeminen. Sinun tulisi listata suorituksesi jokainen yksityiskohta ja tämän kautta tulet lisäämään hyviä suorituksia. Lista on syytä täydentää aika ajoin. Hyvin usein kuulee sanottavan, että jousiammunta vaatii vain yhden hyvän suorituksen ja sen toistamisen samanlaisena kerta toisensa jälkeen.

On helppoa sanoa, että keskittyminen on avain hyvään ammuntaan. Asian vaikeus taas piilee siinä, mitkä eri osatekijät vaativat Sinun erityishuomiosi. Toinen vaikeus on siinä, että nämä osatekijät vaihtuvat taitojen karttuessa. Aluksi päähuomio on ammuntatekniikan eri osissa. Myöhemmin, kun ammuntatekniikka ja yksityiskohdat ovat jo alitajunnan ohjauksessa, voit keskittyä enemmän ja enemmän tähtäämiseen. Tarkastuslistasi tulee siis vaatimaan hienosäätöä aika ajoin, kuten jo edellä totesin.

Käytännössä jokaisella laukauksella Sinun tulisi ensin käydä läpi tarkistuslistasi yksityiskohdat. Jalka-asento, jousikäsi, vetokäsi, ankkurointi ym. Jos kaikki tuntuu hyvältä, siltä, kuin sen pitääkin tuntua, aloita tähtääminen. 100 % keskittymisestäsi pitäisi olla suorituksen tässä vaiheessa tähtäyksessä. Sinun tulisi ikään kuin polttaa reikää keskelle keltaista. Mikään ei saisi häiritä tähtäämisprosessia.

Fyysiset toiminnot ja laukaisu ovat tässä vaiheessa alitajunnan ohjaamia toimintoja. Jos sinulla on pienikin tunne, että kaikki osaset eivät ole kohdallaan, suoritus tulisi purkaa ja aloittaa alusta. Sinun tulisi myös luottaa siihen, että alitajuntasi pitää huolen siitä, että laukaisu lähtee oikealla hetkellä. Jotkut huippuampujat kertovat olleensa ikään kuin jonkinasteisessa transsissa silloin kun heidän ammuntansa kulkee. Tämä tunne lähtee siitä, että ampuja kykenee keskittymään senhetkiseen tavoitteeseensa täydellisesti eli tähtäämään keltaiseen, ja kääntämään ammunnan fyysiset osatekijät alitajunnan ohjattavaksi.

Rentoutuminen

Jousiammunta on siitä merkillinen urheilulaji, että se vaatii ampujalta sekoituksen jännitystä ja rentoutta samaan aikaan. Ampujan täytyy pidellä n. parinkymmenen kilon voimaa lihaksistonsa päällä samaan aikaan kun koettaa pitää jousen vakaana. Samalla ampujan täytyy kyetä omaamaan täydellinen veto- ja jousikäden rentous oikeanlaisen laukaisutapahtuman aikaansaamiseksi ja säilyttää se vielä jälkitähtäykseen asti.
Sinun täytyy opetella valitsemaan, mitkä osat kehostasi vaativat jännityksen, mitkä rentouden suorituksesi aikana. Yleensä on suositeltavaa opetella rentouttamista, jännitys tulee yleensä itsestään. Ampuja kohtaa rentoutumisvaikeuksia erityyppisissä tilanteissa. On paradoksaalista, että silloin, kun ampuja yrittää ampua nuolensa erityisen hyvin, erityisen keskelle taulua, muodostuu ylimääräisiä jännitystekijöitä jousi- ja vetokäteen. Nämä jännitykset taasen tuottavat epäpuhtaan jousen lyönnin ja jäykän laukaisun.

Jos olet valinnut lajiksesi kilpajousiammunnan, mukaan astuu silloin myös ihmisen luonnollinen hermostuneisuus. Jousiammunnassa ei ole mahdollisuutta purkaa hermostuneisuuttaan juoksemalla, lyömällä palloa tai heittämällä sitä, kuten joissain muissa urheilulajeissa. Sinun tulisi ainoastaan kyetä rentoutumaan ja pysymään vakaana.

Sinun tulisi myöskin kyetä hyväksymään se tosiasia, että olet hermostunut, ja yrittää siitä huolimatta keskittyä jokaiseen laukaukseen. Rentoutumisen harjoittelua kannattaa korostaa, sillä se alkaa toimia aikaa myöden myös kilpailutilanteessa.

Kuinka saavuttaa luottamus?

Nuolella on kyky osua aivan taulun keskelle. Ampujan täytyy luottaa varauksettomasti, että se myös menee sinne. Laukaus toisensa jälkeen. Muista, että kilpailuita ei voiteta ampumalla kymppi silloin tällöin vaan sillä, että kaikki nuolet osuvat korkeille osuma-arvoille. Kun täydennät tekniikkaasi ja harjoittelet ahkerasti ja järkevästi, rakennat samalla myös luottamusta omaan ammuntaasi. Tulet huomaamaan, että hallitset tuotapikaa jokaikisen suorituksesi.

Mikä sitten jäytää luottamusta? Siihen voi olla monia syitä. Yleisimpiä lienee mm. se, että ampuja vertaa itseään muihin ampujiin ja yrittää täyttää joidenkin ihmisten odotuksia oman ammuntansa suhteen olivatpa ne sitten todellisia tahi eivät. Ampujan tulisi muistaa, että ainoa ihminen, joka tulisi pitää tyytyväisenä on hän itse. Jos teet virheen tai ammuntasi ei kulje, sinun ei tulisi selitellä syitä muille ympärilläsi oleville ampujille. Hyväksy se ja jatka eteenpäin.

Jousiammunnassa on hyvin helppoa (ja yleistäkin) laittaa huono ammunta välineiden syyksi. Jos olet virittänyt välineesi ja ne toimivat hyvin vielä viikko sitten, mikä ne saisi yht`äkkiä pois vireestä jos ei mitään näkyvää vikaa voi havaita? Näissä tapauksissa ainoa mikä ampujalta alkaa kadota, on luottamus siihen, että nuolet osuvat keskelle taulua.

Kun ampuja tekee virheen, on hyvin tavallista kerrata ja pohtia sitä mielessään. Virheistä puhutaan ja niitä analysoidaan. Tällainen nakertaa aina luottamusta. Jos löydät itsesi jonakin päivänä marmattamassa negatiivisiä asioita, pysähdy ja mieti. Käänny ympäri ja aloita alusta tällä kertaa positiivisesti. Esim. löydät itsesi miettimästä jotain seuraavaa:"tuulee. Ammuin viimeksikin tosi surkeasti tuulessa ja taas, en hallitse sitä ollenkaan". Sinun tulisi kääntää mietteesi esim: "tuulee. Nyt minulla on mahdollisuus parantaa edelliskerran tuuliammuntatulostani". Sinun tulisi uskoa myös siihen, että teet niin.

Joillakin ampujilla on tapana asettaa itselleen liian kovia tavoitteita ja se nakertaa myös luottamusta. Jos ammut jonkin matkan harjoituksissa keskiarvolla 290p, kuinka voit odottaa ampuvasi kilpailuissa 310p? Ok. jos teet sen, niin hyvä. Onko tällainen tavoite kuitenkaan realistisella pohjalla? Ei tietenkään ja ampuja tulee kilpailusta yleensä pettyneenä takaisin.

Vuoden 1972 olympiakultamitalisti John Williams suositteli asettamaan tavoitteeksi aina ehdottoman minimituloksen. Tällaisen ammunnan jälkeen on aina positiivinen olo, kun on saavuttanut tavoitteensa. Usein käy tietenkin niin, että ampuja ylittää tavoitteensa reilusti ja on tällöin monta pistettä yli tavoiteasettelunsa, ei niin ja niinpaljon alle. Kun asetat tavoitteen liian korkealle, pelkäät sen saavuttamista ja se taas on negatiivista mielikuvan asettelua.

Seitsemän kohtaa menetykseen kilpailussa!