Maastoammunta

Fieldface

Olen ollut jousiammuntaharrastukseni alkuajoista lähtien kiinnostunut maastoammunnasta.

Miksikö? Mielestäni tauluammunta- ja halliammunta on vain nuolien ampumista tauluun. Ampujan suoritustaso ja henkinen valmius sekä kokemus ratkaisevat etupäässä kilpailun voittajan.

Maastoammunnassa edellä mainitut ominaisuudet ovat eduksi, mutta voittamiseen ja pärjäämiseen tarvitaan vielä paljon enemmän. Mitä maastoampujalta sitten vaaditaan?

Hyvää yleiskuntoa vaihtelevassa maastossa liikkumiseen. Kykyä pitää ammuntatekniikka kasassa hyvinkin vaihteleviin ammuntakulmiin ammuttaessa. Kykyä tehdä arviointeja matkan, sääolojen, valon ym. Vaikutuksesta nuolen käyttäytymiseen.

Miksikö sitten kerron nämä "salaisuudet" koko maailmalle näin webin sivuilla? Lainaan tähän maastoammunnan maailmanmestarin Göran Bjerendahlin sanoja: "Kaikkien tulisi olla samalla viivalla tieto-taidossa - jotta päästäisiin sitten metsässä katsomaan, kuka osaa niitä parhaiten käytäntöön soveltaa!"


MAASTOAMMUNTA OLYMPIA- JA TALJAJOUSELLA

Jos tänä päivänä aikoo menestyä maastoammunnassa ja ampua myös kelvollisia tuloksia, ovat seuraavassa esille tulevat seikat olennaisia tähtäinlaitetta käyttävillä ampujilla:

Perusasiat, eli ammuntatekniikka ja välineet on oltava kohdallaan. Maastoammunnan perusharjoittelu suoritetaan tasamaalla. Ammuntatekniikan on oltava niin hyvä, että ensimmäiseen laukaukseen tulee aina voida luottaa, eli on tunnettava että laukaus lähti hyvin ja osuma on järkevä suoritukseen nähden. Tällöin kaksi seuraavaa voi jo korjata osumaan keskelle jos ensimmäinen ei ollut aivan kohdallaan. Tämä koskee etupäässä arviomatkoja, miksei merkattujakin.

Tähtäinmerkit tulee olla varmat ja huolella tarkastetut. Nykyään on saatavilla tietokoneella laskettuja skaaloja, jotka toimivat hyvin. Riittää että niiden toimivuuden tarkastaa. Ampujan ei tarvitse ampua merkkiä jokaiselle viidelle metrille erikseen. Riittää kun ampuu esim. 20 ja 50m merkit ja sovittaa siihen sopivan skaalan. Muut merkit löytyvät siitä.

Maastoammunnassa käytetään FITA:n kilpailuissa ratakierroksista nimityksiä merkkaamattomat- ja merkatut matkat. Niitä voisi leikillisesti nimittää myös nimillä mitatut ja mitattavat matkat. Tosiasia on, ettei yksikään kansainvälisen tason merkkiampuja jätä "matka-arvioitiaan" arviointikykynsä varaan vaan hän käyttää kaikki sääntöjen sallimat apukeinot hyväkseen.

Jokaisen tulisi käyttää sen verran aikaa oman "systeeminsä" kehittämiseen, että sen todella saa toimimaan. Jos Sinulla on jo systeemi joka toimii, lopeta tämän lukeminen tähän ja jatka "systeemisi" kehittelyä. Seuraavassa esitän muutaman "systeemivaihtoehdon" ampujille, joilla ei vielä ole omaa systeemiä tai oma ei kunnolla toimi.

TAULUKOKO


Ennen kuin alamme puhua etäisyyden arvioinnista tai "mittauksesta", tulee selvittää, minkä kokoiseen tauluun ammutaan ja mitkä ovat sen toleranssit. Tässä kohtaa sääntökirja on hyväksi avuksi. Taulukokoja FITA:n maastokilpailuissa on neljä. 20, 40, 60 ja 80cm taulut joista kaksi jälkimmäistä voivat tuottaa vaikeuksia koon selvittämisessä. Yleensä maalaisjärjen käyttö riittää taulukoon selvittämisessä. Tosin joskus menee mestaritkin tässä vipuun.

Sääntökirjasta kannattaa myös kerrata taulujen ampumajärjestys, varsinkin jos olet uusi alalla. Kaikki pisteet merkataan ja niitä on ikävä menettää väärään täplään ampumisen takia.

ETÄISYYDEN MITTAAMINEN

Tosiasiahan on ettei kukaan ampuja joka haluaa menestyä - arvioi etäisyyttä tauluun - vaan mittaa ne. Esitän tässä kaksi tapaa joita tähtäinampuja voi kokeilla.

TAPA 1.

Perustuu tähtäimen kokoon ja etäisyyteen tähtäävästä silmästä. Tähtäimen koko ja etäisyys tulisi valita siten, että ne muodostavat 1:100 skaalan. Jos tähtäimen ja silmän etäisyys toisistaan on 90cm tulisi tähtäinrenkaan sisä- tai ulkohalkaisijan olla täsmälleen 9mm. Tällöin on helppoa mitata taulun etäisyys, kun taulukoko tunnetaan. Esim 80cm:n taulusta pitäisi näkyä puolet, kun ollaan 40m:ssä.

Tätä systeemiä käyttäessään ampuja voi merkata eri matkojen näkymät esim. maalarinteipillä tauluihin ja tarkastella niitä ampumakentällä.

TAPA 2.

Perustuu kiintopisteisiin ja tähtäimen takaa näkyvään kuvaan. Ampujan tulee opetella ulkoa etäisyydet ja näkymät eri matkoilta.


AMMUNTA YLÄ -JA ALAMÄKEEN

Kun ammutaan ylä- tai alamäkeen, osuma poikkeaa jonkin verran siitä mihin tasaisella osuttaisiin. Tämä johtuu etupäässä maan vetovoiman vaikutuksesta. Alamäkeen ammuttaessa eroavaisuudet muodostuvat suuremmiksi kuin ylämäkeen ammuttaessa. Nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, että aina tasaisen merkistä "vähennetään" eli ammutaan lyhyemmän matkan merkillä, kun on kysymyksessä kulma-ammunta - oli se sitten ala- tai ylämäki. (Ainoa poikkeus on hyvin pieni ylämäkikulma ja pitkä ampumamatka, jolloin yleensä täytyy lisätä hivenen)

Seuraavassa taulukossa on esitetty yleisimmät viettokulmat ja vähennykset: Taulukkoa käytetään siten, että vaakariviltä katsotaan ammuttava matka, pystysarakkeesta viettokulma ja niiden risteyskohdasta taulukosta todellinen merkki, jolla maali tulee ampua.

VIETTOKULMIEN ARVIOINTI

Ennen kuin ammunta ylä- tai alamäkeen suoritetaan, tulee ottaa selville minkälaisessa viettokulmassa ammuttava maali on. Taas kannattaa muistaa, että ampuja arvioi yleenä kulman suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. Hyvä konsti kulman mittaamiseen on jousi, joka asetetaan vaakatasoon, siten kun se alkuvedossa asetetaan. Ampujan tulee opetella, missä kohtaa jousta mikäkin viettokulma on.


Seuraava taulukko perustuu viettokulman prosenttivähennykseen. Siitä voit ottaa "noin" arvion siitä, montako prosenttia todellisesta matkasta on vähennettävä (tai lisättävä) kulmaan ammuttaessa. Taulukko on riittävän tarkka käytännön ammunnassa ja käyttö on nopeaa.