Välineet

Tällä sivulla esitetyt asiat ja menetelmät perustuvat maailmalla yleisesti käytössä oleviin standardeihin sekä omiin kokeiluihini ja kokemukseeni.
 

 




Testatut ja säädetyt välineet - tärkeä askel matkalla menestykseen

Jos haluat tulla hyväksi ampujaksi, tai jos jo olet ja haluat tulla hiukan paremmaksi, tai jos tavoitteenasi on korkein kaikista tavoitteista - Olympiajoukkue ja mahdollisuus kultamitalin voittamiseen - sinun tulee ymmärtää välineiden testaamisen ja säätämisen tärkeyden merkitys. Jokainen pikku osanen on säädettävä erikseen ja kokonaisuus on säädettävä vastaamaan henkilökohtaista ammuntatekniikkaasi. Tämä - kuten jo tiedämme, erottaa ampujan toisesta - ja tämä on syy virittämiseen.
Pitkä laiha ampuja ei välttämättä voi osua samoilla välineillä ja säädöillä kuin lyhyt ja laiha.

Jousi on harkittava ensin. Sen tulee olla oikean pituinen vetoosi nähden. Ei liian pitkä eikä lyhyt. Henkilön jolla on lyhyt veto, tulee hankkia tarpeeksi lyhyt jousi, jotta jousen lavat taipuisivat riittävästi ja antaisivat parhaan mahdollisen energian nuolen heittoon. Pitkävetoisen ampujan tulisi taas kiinnittää huomiota siihen, että hänen jousensa olisi tarpeeksi pitkä, jottei jänteen kulma ampujan täydessä vedossa puristaisi liiaksi vetosormia yhteen. Lapojen tulee olla niin pitkät että heitto/hyötysuhde säilyy, mutta sormet eivät puristu yhteen.
Jousen voima (paunat) ei saa olla koskaan enempää, kuin mitä ampuja jaksaa vetää. Ei ole mikään salaisuus, että jaksat kyllä vetää enemmän kuin kykenet kontrolloimaan ja ampumaan täsmällisesti. Jousen voima saa myöskin toimia tuomarina siinä, paljonko kontrollistasi on jäljellä, kun 2/3 kilpailusta on ammuttu. Viimeinen kolmannes saattaa olla se, jolloin tarvitset entistä enemmän kontrollia, et jousen voimaa - päästäksesi huipputulokseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sinun tulee käyttää jokainen pauna - jonka kykenet pitämään kontrollissa.
Sinun ja valmentajasi tulisi ottaa selville mikä on se voima jonka kykenet kontrolloimaan. Se ei ole vaikeaa ja se on syytä tehdä. Pysy rehellisenä tässä valinnassa. Jotkut meistä ampuvat liian löysällä jousella koska ovat joko laiskoja tai uskovat, etteivät voi käyttää raskaampaa. Jotkut taas ampuvat liian jäykällä jousella, useimmiten koska heidän egonsa ei salli heidän käyttävän kevyempää. Jos sinulla on taakkana edes yksi pauna liikaa ,mitä sillä saavutat? Kaikella on hintansa.
Edut kaiken mahdollisen voiman käytöstä ovat nopeus, nuolen matalampi lentorata, virheiden vähäisempi vaikutus ja puhtaampi laukaisu. Myös tuulessa ammuttaessa voimasta on hyötyä. Liian paljon - liian vähän - ei vaan sopivasti. Mistä sitten tietää mikä on sopivasti. Kokeilemalla eri asioita ja pitkän aikavälin tuloksista.
Myöskään jousen fyysinen paino ei saa olla sen enempää, mitä jaksat kontrolloida. Uskon myös että lihaksistoa kannattaa harjoittaa ja vahvistaa, jotta tämä tärkeä jousikäden osa-alue olisi paremmin hallinnassa. Olen lukenut jostain, että jousi ei toimisi enää moitteettomasti jos siihen on lisätty liikaa painoa. Tätä ei ole todistettu mutta allekirjoitan silti väitteen.

Ampujana yksilöllinen juuri sinulle tehty jousen kahvaosa on hyvin tärkeä. Sen koko ja muoto myötävaikuttaa ammuntasi menetykseen ratkaisevasti. Ei vaikuta järkevältä, jos isokätinen raskastekoinen ampuja käyttää kapeaa pientä kahvaa tai päinvastoin. Useimmat kahvat ovat nykyään kohtuullisen hyviä ja vaihdettavia mikä on suuri etu. Jotkut ampujat valitsevat matalan-, toiset korkean- ja jotkut kahvan siltä väliltä. Jos kahvan selkä on liian tasainen, se voi aiheuttaa ylimääräistä vääntöä kädessä. Liian pyöreä selkä ei taas sovi kaikkien käteen. Valitse itsellesi kahva joka miellyttää sinua ja tuntuu hyvältä, ja pysy sitten siinä.

Nuolet muodostavat useimmille ampujille ongelman koska he tekevät ne siten tai täten tai sitten joku muu tekee ne heille. Useimmiten vika ei kuitenkaan ole nuolissa. Meillä kaikilla näyttää olevan se käsitys, että tarvitsemme juuri sellaiset mitä jotkut hyvät ampujat käyttävät. Asia ei välttämättä ole siten. Hyvät ampujat käyttävät sellaisia välineitä, mitkä he ovat virittäneet sopimaan heidän yksilölliseen tekniikkansa.
On paljon ampujia jotka kykenevät virittämään ja testaamaan välineensä huippuasteelle. On myös ampujia jotka eivät välitä hiukkaakaan ponnistella saadakseen selville, minkälaisilla virityksillä heidän kannattaisi ampua ja mikä sopisi heidän omaan tekniikkaansa. He eivät viitsi vaivautua virittämään välineitään, vaikka hyvä virittäjä olisi vieressä.
Joillakin alueilla valitettavasti ei myöskään ole ketään ihmistä, joka osaisi nämä taidot. Tiedän yhden alueen, jolla on erittäin hyvä viritysspesialisti, mutta hän ei koske muiden välineisiin. Eräällä alueella taas on samanlainen ekspertti joka säätää kaiken mitä näkee, kohdalleen. Sinun tulisi etsiä joku joka osaa säätää välineesi, jos et itse sitä halua opetella. (Lehdissä ja alan kirjoissa on aiheesta hyviä artikkeleita)

Jos tunnet jonkun hyvän virittäjän, kannattaa uhrata vähän aikaa ja rahaa vaikka matkustamiseen hänen luokseen. Se ei ole pidemmän päälle hukkaan heitettyä. Joskus jopa joku ammattilainen voi vuokrata palveluitaan. Tällaisen henkilön virityksiin ja asiantuntemukseen voi luottaa.
Sanotaanpa että ammut tänään hyviä nippuja ja nuoli lentää ja osuu hyvin. Jos viikon päästä kaikki viritykset on samalla tavalla mutta nuoli ei enää niputa, älä hyvä ihminen ala syyttää välineitäsi. Tarkasta ensin ammuntatekniikkasi. Virhe tekniikassa saa nuolen yleensä käyttäytymään levottomasti. Virittäminen on yleensä hyvin vaikeaa sellaiselle ampujalle, jonka tekniikka ei ole kunnossa. Virittelyn hienosäädöt kannattaa tehdä vasta sen jälkeen, kun ammuntatekniikka on hyvässä mallissa.
Jos haluat hyväksi ampujaksi, tai joukkueeseen se edellyttää että välineesi on testattu ja säädetty toimimaan oikein sinun tekniikkaasi.

Vastakaarijousen perussäädöt

Lähdemme siitä olettamuksesta, että meillä on ampuja joka on aloittanut harrastuksensa, ampunut jonkin aikaa seuran kalustolla ja lähtee nyt ostamaan ensimmäiset omat välineensä.
Mitä kaikkea tulee tässä vaiheessa tietää ja ottaa huomioon?
1. Ampujan vedonpituus
- Ratkaisee hankittavan jousen pituuden nyrkkisääntönä alle 27" jousi 66", 27-30" jousi 68", yli 30" jousi 70"
- Ratkaisee yhdessä jousen voiman kanssa käytettävän nuolen taipuma-arvon
Jousen voima
Kuten jo alustuksessa todettiin, on erittäin tärkeää että jousessa on juuri oikea määrä paunoja.
Nuolten hankinta ja nuolitaulukon lukeminen/ymmärtäminen
On harkittava tarkkaan, minkälaisiin nuoliin on järkevää kulloinkin sijoittaa. Nuolet eivät ole halpoja ja ne ovat varsinkin alkuvaiheessa "kulutustavaraa". Suosittelen aina täyden tusinan ostamista kerrallaan. Alkuvaiheessa ei kannata sijoittaa suuria rahasummia kalliisiin hiilikuitu- ja yhdistelmänuoliin, halvemmillakin oppii tarvittavan tekniikan.

Jousen perusviritysten tekeminen
Linkki Eastonin nuoliputken valintataulukkoon

Linkki Bemanin nuoliputken valintataulukkoon


Aloittaessasi välineittesi perussäätämisen, ensimmäinen kohta on etsiä jousen jänteelle nokinpaikka ja katsoa nuolen oikea haritus. Nämä perussäädöt eliminoivat suurimmat nuolen pysty- ja sivuheilahtelut. Huom. Kiinnitä jouseesi kaikki tarvittavat lisälaitteet, talla, nuolihylly ym. ennen säätämisen aloittamista. Korjaa aina vain yhtä asiaa yhdellä kertaa. Ei kaikkia yhtä aikaa.

Aloita kiertämällä esim. maalarinteipistä nokin paikka, jonka korkeutta voi helposti muutella. Sopiva aloituskohta on n. 1.3cm sormiampujalle, 0.63cm laukaisulaitetta käyttävälle (mitattuna jänteeltä nuolihyllyn korkeudelta ylöspäin). Tämä säätö suoritetaan aina ensimmäisenä. Se eliminoi nuolen pystysuunnan heilahtelua.

Nuolen harituksen säätäminen. Merkkaa jousen lapoihin esim. teipillä tai linjauspaloja käyttäen lapojen keskikohta (taljajousessa pääjänteen keskikohta). Aseta nuoli jänteelle ja hyllylle ja katso linjaus jousen takaa. Tee tarvittavat vaakasuuntakorjaukset tallan tai nuolihyllyn (taljajousi) asentoa muuttamalla. Sormiampujalla harituksen tulee olla 1/16-1/8 tuumaa ulkona jänteen linjasta taljajousessa suoraan jänteen takana laukaisulaiteampujalla. Etäisyys katsotaan nuoliputken ja kärjen leikkauskohdasta. Tämä säätö eliminoi nuolen sivuheilahtelua ja on hienosäädettävissä usein tallan jousivoimaa muuttamalla. Myös nuolen kärkipainon muuttaminen ja jousen voiman säätäminen usein auttaa asiaan.

Nuolihyllyn säätäminen. Varsinkin ohuita ja nopeita hiilikuitu tai yhdistelmänuolia käytettäessä, niiden puhdas nuolihyllyn ohitus on tärkeää. Säädä nuolihyllysi siten, että ylhäältäpäin katsottaessa hyllyn lanka ei näy nuolen alta. Hyvä ohitus on niputuksen ja lentovakavuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Sulattoman nuolen testiä suositellaan käytettäväksi nuolen pysty- ja sivusuuntaheilahtelujen hienosäätöön. Ohituksen tarkastamiseen suositellaan puuteria tai huulipunaa. (Easton Technical Bulletin no.4)

Sulkakoko


Niputuksen ja osuman kannalta on ratkaisevaa, minkälaista- ja kokoista sulkaa kulloinkin käytät. Yllä olevat arvot ovat "Spin Wing" eli koverosulille mutta toimivat myös FFP ja kumisulille.
Liian suuri sulka hidastaa nuolen vauhtia ja tekee siitä tuuliherkän varsinkin pitkillä matkoilla. Liian lyhyt ei taas ohjaa nuolta riittävästi. Oikean sulkakoon löytäminen vaatii kokeilua ja rehellistä arviointia.
Ota esim. 12 nuolta jotka jaat neljään ryhmään ja jokaisen ryhmän sulitat erilaisilla sulkavaihtoehdoilla. Ammut kaikki sekaisin samalla merkillä samalta matkalta ja teet osumakuviot. Jonkin aikaa ammuttuasi osumakuvio alkaa kertoa, mikä sulitus tekee parasta ryhmää. Voit toistaa testin esim. Tuulipäivänä jolloin saat selvyyden sulituksesta joka toimii myös tuuliolosuhteissa.
Sulituksen etäisyys nokista on myös helppo mitata. Mittaat pisimmän vetosormesi ensimmäisen nivelen ja sormenpään välisen etäisyyden.

 

Sulan kierre

Sulitukseen laitetaan usein kierrettä, jotta aikaansaataisiin nuolen lentoa vakauttava nuolen pyörimisliike oman akselinsa ympäri. Raskaita alumiininuolia käytettäessä kierrettä tarvitaan enemmän. Keveissä hiilikuitu- ja yhdistelmänuolissa ei kierrettä tarvita juuri lainkaan, koska se on luonnostaankin jo hyvin herkkä pyörimään. Liika kierre jarruttaa nuolta varsinkin pitkillä ammuntamatkoilla. Halliammunnassa kierrettä saa olla joskus paljonkin.

Vastakaarijousi ja sen hienosäätö


Ampujilla jotka käyttävät vastakaarijousta, näyttää olevan hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä kuinka kyseisen laitteen tulisi toimia, tai sitten he eivät osaa tai viitsi käyttää aikaa sen virittämiseen. Ensimmäinen merkki epävireisestä jousesta on sen ääni. Virittämätön jousi pitää rumaa ääntä, eli paukkuu. Tähän on yleensä syynä väärä jänteen paksuus tai korkeus (jänneväli) tai väärä tilleri (lapatasapaino). Fast-Flite jännettä käytettäessä sen säiemäärästä on olemassa seuraavat suositukset:

alle 34 lbs - 14 säiettä
35-38 lbs - 16 säiettä
38 -42 lbs -18 säiettä
42 -45 lbs - 20 säiettä
Yli 45 lbs - 22 säiettä

Suosittelen käyttämään jännepaksuuden valinnassa toleranssia suositustaulukko +/- 2 säiettä.

Oikea jänneväli (vastakaarijousessa huom.)

Jousen ääntelyyn on yleisenä syynä väärä jänneväli. Jokaisesta vastakaarijousesta löytyy yleensä 2 hyvää jännekorkeutta. Toinen toleranssin ala- ja toinen yläpäästä. Jousenvalmistaja antaa yleensä jousen käsikirjassa jännevälisuosituksen joka on esim. 8½ - 9½". Käytettävästä jänteestä kannattaa tehdä niin pitkä että se ilman kierteitä antaa jännevälin 8½" em.jousessa.
Sitten oikeaa jänneväliä kannattaa lähteä testaamaan ampumalla, lisäämällä kierroksia, tekemällä muistiinpanoja tuntumasta ja jousen äänestä. Jossakin kohtaa yleensä tärppää. Jousi lyö vakaasti ja pehmeästi. Ääni on hyvä ja hiljainen. Tässä on sinun jousesi oikea jänneväli. Oikea tapa sen mittamiseen on kädensijan syvimmästä kohdasta jänteeseen. (Yleensä sama mitta kuin talla-jänne)

Tilleri

Tilleri eli lapatasapaino on mitta lavan ja jousen rungon yhtymäkohdasta jänteeseen siten että jänne ja mittaväline muodostavat 90 asteen kulman.
On olemassa kahdenlaista tilleriä joista dynaaminen tilleri vaikuttaa jousen lyönnin tasaisuuteen. (Ts.lavat lyövät yhtäaikaa)
Staattinen tilleri taas vaikuttaa jousen tähdättävyyteen täydessä vedossa. Jos esim. Ylälavassa on enemmän voimaa kuin alalavassa se pyrkii jäämään vedossa "jälkeen" ja aikaansaa tähtäimen nousua tähtäyspisteestä sekä pystysuunnassa epävakaan tähtäyskuvan. Lapojen (voima)tasapaino säädetään paunansäätöruuveista ja se on helppoa, kun käytetään kriteerinä tähtäimen liikettä vedon aikana.

 

Joustotalla eli plungeri

  • Voit hakea tästä Rick Stonebrakerin (USA) vaihtoehtoisen viritysoppaan, joka perustuu ns.jäykän plungerin tekoon. Tiedosto on Arcrobat muodossa ja tarvitset siihen Adoben Arcrobat readerin. 


Joustotallan tarkoitus on pehmentää nuolen iskua jousen runkoa vasten sen irrotessa jousesta. Sillä myös saadaan säädettyä täsmälleen oikea nuolen haritus.
Joustotalla EI OLE jousen ja nuolen VIRITYSVÄLINE. Jousen ja nuolen tulisi stemmata keskenään täysin vaikka ammuttaisiin ilman joustotallaa. Joustotallan tarkoituksena on minimoida laukaisussa tapahtuvia virheitä ja eroavaisuuksia. Joustotalla ei saisi olla liian tiukka eikä liian löysä.
Nopeat hiilikuitu- ja yhdistelmänuolet eivät ole kovinkaan kriittisiä tallan jäykkyydelle, sensijaan alumiininuolet ovat siitä paljon tarkempia. Alumiininuolen niputukseen ja lentoon vaikuttaa olennaisesti jo 1/4 kierroksen säätäminen kun taas 1 kierros suuntaan tai toiseen ei vaikuta esim.ACE tai X10 nuoliin juuri mitään.
Tein testin ACE-nuolella tallan sisään painumisesta ja keskijäykkyydelle säädetty talla painui sisäänpäin vain n.0,8mm. Joustotalla on mekaaninen laite joka kaipaa säännöllistä huoltoa. Se kannattaa aika-ajoin avata, putsata ja voidella varsinkin kesäaikana, jos on ammuttu sateessa.

Vakaajajärjestelmä eli stabilisaattorit


Vakaajien tehtävänä on ensisijaisesti vakauttaa jousta tähtäys- ja nuolen lähtövaiheessa, sekä toissijaisesti vaimentaa jousen rekyyliä nuolen jo lähdettyä.
Jos tarkastelemme jousta ilman vakaajia, huomaamme että se pyrkii liikkumaan kahteen eri suuntaan. Jousen ylälapa pyrkii lyömään voimakkaasti taakse- ja alalapa eteenpäin. Jousi pyrkii myös pyörähtämään pystysuunnassa akselinsa ympäri. Kun jouseen lisätään keskivakaaja, se ehkäisee molempia liikkeitä.
V-baria ja viiksivakaajia käytetään etuvakaajan vastapainona. Vastapainon voi myös lisätä jousen kahvan sisäpuolelle alas. V-bar tosin ehkäisee myös jousen sivuttaisheilahtelua. Tärkein tarkastelun kohde vakaajia viritettäessä on keskivakaajan pää, jonka liike laukaistessa tulisi olla hillittyä. Jos vakaajan paino-osa pomppaa laukaistessa huomattavasti ylöspäin, sinne tulisi lisätä painoa tai vastaavasti viiksien kulmaa tulisi laskea. Jos tähtäin tuntuu tähdättäessä rauhattomalta, voit lisätä jouseesi ylävakaajan. Se siirtää jousesi painopistettä ylemmäs ja yleensä rauhoittaa tähtäimen liikettä. Jousen vakaajajärjestelmään voi myös lisätä vaimentimet, jotka rauhoittavat jousen lyöntiä ja hiljentävät ääntä.
Kun käytetään nopeita kevyitä hiilikuitu- tai yhdistelmänuolia, tulisi vakaajienkin olla mahdollisimman jäykät ja korkealla taajuudella värähtelevät, jotta ne ehtisivät reagoida nuolen nopeaan värähtelyyn. Mahdollinen vaimennin kannattaa tällöin sijoittaa vasta stabilisaattorin ja painon väliin. (Doinkkeri)
Hitaasti värähteleviä alumiininuolia käytettäessä vaimennin voi olla myös rungon/v-barin ja stabilisaattorien välissä.